Monthly Archives: maaliskuu 2013

Rohkeudesta

Kuinka useasti olet kokenut meneväsi kasaan? Kuinka useasti olet pitänyt suusi kiinni, vaikka olisit halunnut huutaa ääneen sydämesi voimasta? Kuinka useasti olet sullonut itsesi johonkin rooliin, johon et halunnut,  vain koska joku toinen on sitä vaatinut (vanhempasi, työyhteisösi, ystäväsi, yhteiskunta)?

Kuinka monta kertaa olet antanut periksi? Suistunut kohti impulsiivista tai riippuvuuteen perustuvaa käytöstä sen sijaan, että olisit tehnyt selväjärkisen valinnan? Kuinka usein hoet itsellesi tai muille: En voi, en osaa, en uskalla. En voi olla kaikkea sitä mitä haluan, koska…

Elämä heittää eteemme päivittäin kymmeniä valintoja, jotka saavat meidät tuntemaan olomme joko luottavaiseksi, vahvaksi ja arvokkaaksi tai sitten riistää meiltä sen, mitä haluamme juuri kulloisellakin hetkellä.  Liian usein arvottomuuden tunteet ja pelko tunkeutuvat suurimpaan osaan raha-asioitamme, perhettämme, kehoamme tai minäkuvaamme koskeviin päätöksiin. Joka kerta, kun teemme pelkoon perustuvan valinnan, tuemme omaa uskomustamme arvottomuudestamme ja siitä, ettemme ole riittävän hyviä tai vahvoja ottamaan vastuuta omasta elämästämme, ajatuksistamme, uskomuksistamme, valinnoistamme. Joka kerta kun teemme pelkoon perustuvan valinnan, opetamme mieltämme uskomaan, että olemme avuttomia, toivottomia ja voimattomia. Tämä on tila, jossa helposti koemme olevamme olosuhteiden uhreja. Uhrina oleminen on jännä tila. Siinä ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin syyttää muita, ketä tahansa muuta. Haavoittunut inhimillinen egomme haluaa uhrina ollessaan osoittaa sormella. Se antaa meille erilaisia selityksiä siitä miksi juuri minulla ei ole tarvitsemaani voimaa, aikaa tai rohkeutta muutoksen tekemiseen. Syyttäminen on ovela. Se on yksi pelon muoto, joka estää meitä olemasta vastuussa omasta elämästämme.

Kun näin luovumme omasta voimastamme, antaudumme riippuvuuksille, peloille, epäterveille impulsseille ja menneisyytemme synnyttämille toistuville kaavoille ja toimintatavoille. Me todella uskomme olevamme heikkoja ja epävarmoja.

Ymmärräthän kuitenkin, että nuo menneisyydessämme opitut toimintamallit ja reagointitavat eivät ole aitoa, oikeaa sinua.

Miksi niin monet meistä pitävät kiinni menneisyyden kokemuksista ja kieltäytyvät päästämästä irti? Onko syynä se, ettemme tiedä miten päästää irti ja jatkaa matkaa? Vai voisiko olla niin, että tutut emotionaaliset haavamme ovat osa tarinaamme, tuttua ja turvallista inhimillistä draamaamme ja koemme olevamme enemmän oma itsemme, kun pidämme niistä kiinni?

Vapauden kokemiseksi meidän täytyy hyväksyä haavamme, antautua ja päästää irti. Meidän täytyy olla halukkaita ottamaan vastuu siitä, mistä pidämme kiinni. Meidän täytyy olla halukkaita ottamaan vastuu itsestämme.

Emotionaalisen vapautumisen laki kehottaa meitä päästämään irti esimerkiksi seuraavista uskomuksista:

Minä olen oikeassa. Sinä olet väärässä. Minä olen hyvä / huono. Sinä olet hyvä / huono.

Emotionaalinen vapaus on portti unelmiimme ja tavoitteisiimme.

Rohkeutta on ottaa vastuu. Rohkeutta on rakastaa itseään.

 

Rakasta itseäsi kaiken sen hyvän takia, jota tuot maailmaan.

Rakasta itseäsi, sillä olet tehnyt paljon työtä tullaksesi paremmaksi ihmiseksi.

Rakasta itseäsi kaikkien lahjojesi takia.

Rakasta itseäsi sen kaiken takia, mikä on mennyt hyvin.

Rakasta itseäsi, sillä maailmassa on vain yksi kaltaisesi ihminen.

Rakasta itseäsi sen rohkeuden ja luottamuksen takia, mitä sisäisen työn tekeminen vaatii.

 

 

Posted in Itämainen diagnoosi | Kommentit pois päältä artikkelissa Rohkeudesta